· 4 min lukuaika

Tapaus Elizabeth Holmes: Miten ihminen voi säilyttää käsityksensä itsestään moraalisena, vaikka on aiheuttanut valtavaa vahinkoa muille?

Yhdysvalloissa on kohistu lokakuussa 2026 julkaistusta Elizabeth Holmesia ja Theranos-yhtiötä käsittelevästä You Can See Everything -dokumentista.

Vuonna 2022 neljään sijoittajien petoksiin liittyvään syytekohtaan syylliseksi todettu Holmes suorittaa parhaillaan 11 vuoden ja kolmen kuukauden vankeusrangaistusta niskassaan 452 miljoonan dollarin korvausvelvollisuus, josta hän vastaa yhdessä entisen liikekumppaninsa kanssa. People-lehdelle vankilasta käsin antamassaan haastattelussa Holmes toteaa, ettei hän koskaan ajatellut, että hänet todettaisiin syylliseksi tai että hänet tuomittaisiin.

Katsoin Holmesin haastatteluja sisältävän dokumenttielokuvan The Inventor: Out for Blood in Silicon Valley (2019), ja analysoin dokumentissa ilmenevää hänen käyttäytymistään suhteessa siihen, mitä tiedän johtajuudesta, psykopatiasta, narsismista, manipuloinnista, valehtelemisesta, talousrikollisista ja petollisuudesta.

Dokumentissa kiinnitin huomiota erityisesti seuraaviin asioihin:

  • Sääliin ja sympatiaan vetoaminen yhtiön taustatarinassa ja haasteiden äärellä. Tämä on tutkitusti tehokkain sosiaalisen vaikuttamisen tekniikka.
  • Erinomainen kyky myydä, houkutella muita mukaan ja argumentoida vakuuttavasti, vaikka argumentoinnin sisältö on kömpelöä ja itsessään osoittaa vakavan tietämättömyyden tason.
  • Johtajan läsnäolo työhaastattelussa saa työnhakijan tuntemaan itsensä tärkeäksi, millä synnytetään lojaliteettia.
  • Harhaanjohtava markkinointi, valehteleminen ja liioitteleminen suhteessa omiin yltiöpositiivisiin ja suureellisiin tekemisiin tai tulevaisuudennäkymiin.
  • Liittolaisten hankkiminen ja hyödyntäminen tarpeen mukaan. Esimerkiksi sellaisten statusta omaavien henkilöiden käyttäminen yhtiön markkinoinnissa, joilla ei ole tosiasiallista sidosta yhtiöön.
  • Oman nimen lisääminen työntekijöiden itsenäisiin, merkityksellisiin töihin, kuten patentteihin tai kirjoihin.
  • Työntekijöiden painostaminen ja uhkaaminen sekä toimintaa kyseenalaistavien työntekijöiden työsuhteen päättäminen uhkailujen kera. Dokumentissa kuvataan myös yhtiötä edustavien asianajajien käyttämistä entisten työntekijöiden painostamiseen ja vainoamiseen.
  • Voimakas epäluuloisuus yritystä mahdollisesti uhkaavia tekijöitä kohtaan.
  • Ylikorostuneen teatraalinen ja liioiteltu argumentointi.
  • Täydellinen välinpitämättömyys suhteessa alan etiikkaan tai sääntöihin ja tähän liittyvä etuoikeutuksen kokemus.
  • Ajan pelaaminen kuormittamalla asioita epäolennaisessa tilanteessa, jossa toimintaa kyseenalaistetaan. Harhaanjohtavien tai väärien tietojen antaminen valvontaviranomaisille.
  • Vastuuttomuus, tosiasioiden kiistäminen, toiminnan kaunisteleminen ja röyhkeys. Ulkoinen attribuutio eli vaikeuksien syyn vierittäminen itsen ulkopuolelle.
  • Intensiivinen katsekontakti tilanteissa, joissa henkilö haastetaan.

Ottamatta kantaa Holmesin persoonallisuuteen, dokumenttielokuvassa kuvattu yrityskulttuuri ja johtamistyyli muistuttavat monilta osin sitä, millaiseksi voimakkaita narsistisia tai psykopaattisia piirteitä omaavien johtajien toimintaa on kuvattu. Holmesin tapaus herättääkin kysymyksen siitä, millaiset psykologiset mekanismit voivat mahdollistaa tällaisen toiminnan ja ennen kaikkea sen jatkumisen vuosien ajan.

Lokakuussa 2026 julkaistiin kiinnostava systemaattinen tutkimuskatsaus Cognitive Biases and Moral-Regulatory Mechanisms in White-Collar Crime (vapaa suomennos: Talousrikollisuuden kognitiiviset vääristymät ja moraalisen säätelyn mekanismit), jossa tarkasteltiin 107 talousrikollisuuden psykologisia mekanismeja käsittelevää tutkimusta.

Katsauksen keskeinen havainto oli, että talousrikollisuutta selittää persoonallisuuden lisäksi niin sanottu moraalinen neutralisointi. Ihminen voi selittää itselleen, ettei hänen toimintansa ole oikeastaan väärin, koska se palvelee hänen mielestään suurempaa tarkoitusta, muutkin toimivat samalla tavalla tai toiminnasta ei aiheudu kenellekään todellista vahinkoa. Tutkimuskatsauksessa käsiteltiin myös yli-itsevarmuutta ja kontrollin illuusiota. Henkilö voi yliarvioida omat kykynsä, aliarvioida kiinnijäämisen riskin ja uskoa pystyvänsä hallitsemaan tilanteen, vaikka tosiasiat osoittaisivat muuta.

Holmesia kuvattiin dokumentissa muun muassa kiihkoilijaksi, joka on sokea todellisuudelle. Itselleni dokumentti jätti ajatuksen siitä, uskoiko hän aidosti asiaansa, koska se palveli hänen mahdollisesti suureellista omanarvontuntoaan ja mahtipontisuuttaan. Ihminen voi tietoisesti valehdella yksittäisistä tosiasioista ja samalla pitää kiinni suuremmasta kertomuksesta, jossa hän itse on hyvää tarkoittava, väärinymmärretty tai poikkeukselliseen tehtävään valittu henkilö.

Kun oma minäkuva on voimakkaasti sidoksissa yrityksen menestykseen, epäonnistumisen myöntäminen voi muuttua yhä vaikeammaksi. Narsistinen tai psykopaattinen ihminen on usein kyvytön hyväksymään omia virheitään, koska se ei sovi hänen minäkuvaansa. Tähän liittyy myös lumipalloefekti. Kun ensimmäinen väärä väite tai harhaanjohtava teko on tehty, sen paljastumisen estäminen voi edellyttää uusia valheita ja väärinkäytöksiä. Kyseenalaistajat ja rehellisyyttä vaativat työntekijät eristetään, heitä kiusataan ja heidät ajetaan yhtiöstä ulos. Jos tähän saadaan mukaan yhtiön sisältä liittolaisia, he voivat ruokkia johtajan suureellista omanarvontuntoa ja vahingoittamattomuuden illuusiota. Ainakin yksi Theranosin asiantuntija päätyi tämän takia itsemurhaan.

Yksi Theranosin tarinan kiinnostavimmista kysymyksistä on myös se, miten niin monet, osittain erittäin vaikutusvaltaisetkin ihmiset, uskoivat Holmesiin. Johtajan vakuuttavuus, vahva visio ja kyky saada muut tuntemaan itsensä tärkeiksi voivat synnyttää voimakasta halua elää mukana tarinassa. Jos tähän yhdistyy kriittisten äänten vaientamista uhkailulla ja pelottelulla, väärinkäytösten päivänvaloon tuleminen ja kyseenalaistaminen voi muuttua vaikeaksi. Erityisen ongelmalliseksi tilanne voi muuttua silloin, kun yrityksen johdon tavoitteita pidetään niin tärkeinä, että niiden saavuttamiseksi hyväksytään sellaisiakin toimintatapoja, joita muuten pidettäisiin selvästi epäeettisinä.

Theranosin tapaus ja monet samankaltaiset tapaukset osoittavat, että tällaisten yhtiöiden laiva voi upota jossakin vaiheessa, jolloin siinä edelleen kyydissä olevat kysyvät itseltään: ”Miten menin niin halpaan niin pitkään?” Dokumentissa eräs yhtiön entinen työntekijä esittikin oivallisen kysymyksen:

Jos työskentelet tällaisessa yhtiössä, kysy itseltäsi: ostaisitko itse palvelun tältä yhtiöltä?